sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Kuu

Kuu on Maan ainoa luonnollinen kiertolainen ja aurinkokunnan viidenneksi suurin kuu. Sen säde vastaa 27 % Maan säteestä, mikä tekee siitä aurinkokunnan suhteessa emoplaneettansa suurimman kuun.  Se kiertää Maata keskimäärin noin 384 400 kilometrin etäisyydellä.
Kuusta Maahan päin on aina kääntynyt sama puoli, jolloin ns. Kuun pimeä puoli jää aina näkymättömiin.

Mitä löytyy kuun takaa
Salaisuuksia, seikkailuja
Jotain tuntematonta.
Kuusta näkyy meille aina sama puoli. Minusta se näyttää nauravilta/laulavilta kasvoilta.

Kuu heijastaa Auringon valoa, ja on taivaan toiseksi kirkkain kohde Auringon jälkeen.

Kuu on niin kirkas vaikkei se itse tuota valoaan
Se vain heijastaa,
niin kuin lumi tai vesi tai vaikka peili.
Ja silti sitä katsellessa melkein sokaistuu.
Voiko sanoa, että kuun valo häikäisee,  kun se ei edes ole kuun valoa vaan auringon?


Sitten runo, jonka kirjoitin kahdeksannella luokalla luovankirjoittamisen kurssilla.  Jokseenkin aika synkkä sanoisinko.

Olen yksin, kukaan ei kuuntele, kukaan ei välitä. Aurinko on laskenut elämästäni ja vain harvoin kuu loistaa minulle. Mutta miksi? Minä kuuntelen, minä välitän. Puhumisen lahja vain minulta on kadonnut. En edes voi muistaa miltä tuntui laulaa tai huutaa. Suuni on ruostunut kiinni. Haluaisin kertoa tuskani ja tunteeni. Hauaisin laulaa sinulle, olla iloinen. Mutta en voi, en osaa. Olen kuin pieni lapsi suuressa maailmassa ilman äitiä. Olen yksin. Joku huutaa minua ja menen paikalle. Hän kertoo huolensa minulle ja minä kuuntelen. Sitten hän lopettaa ja kiittää. Hänellä on jo kuulema parempi olo, sanoo, että onneksi minä olen tässä. Mutta ei hän oikeasti minusta välitä, hän välittää itsestään. Jos hän välittäisi, hän näkisi silmissäni tuskan, puristuksen sydämessäni. Hän kysyisi mikä hätänä ja minä saisin kertoa. Kertoa omat tuskani, kertoa ajatukseni. En olisi enää onneton, ei olisi enää tuskaa, ei raastavaa kipua sisimmässäni. Aurinko paistaisi taas minulekin. Silloin kai voisi olla onnellinen ja voisi auttaa niitä, jotka minun laillani kuuntelevat ja välittävät, mutta kenen suu on ruostunut kiinni. Kenen sydän on tuskasta puristunut, kenen silmät ovat kuin pohjaton kuilu. Jos minä parantuisin, maailma muuttuisi. Sydän paranisi.

Kuvat olen ottanut kuluneena syksynä, kun taivaalla loisti superkuu :)










keskiviikko 10. syyskuuta 2014


Kesän rippeitä vai toinen kevät?
 Kävin tänään Citymarketissa. Näin siellä kortin, jossa luki: "Syksy on toinen kevät, silloin jokainen lehti on kukka."
Ehkä niinkin..
Mutta näin alku syksystä, kun ruska ei ole vielä alkanut, nauttikaamme kesän rippeistä ja syksyä enteilevästä aamun viileydestä.




















lauantai 19. heinäkuuta 2014

Viime postauksesta on aikaa, ehkä vähän liiankin paljon. Päivät ja kuukaudet ovat menneet vauhdilla. Paljon on tapahtunut, mutta ei mitään maailmaa mullistavaa. Suurin juttu on ehkä se, että asun taas Suomessa. Tämän postauksen viivästyminen johtuu ainakin osittain kiireestä; kaikenlaiset muutto puuhat, työt ja pääsykokeisiin lukeminen. Toisaalta nuo kaikki ovat ehkä olleet vain tekosyitä laiskuudelle. 

Nämä kuvat ovat touko-kesäkuun vaihteessa otettuja, silloin kun luonto näytti vielä jotenkin herkältä. 
















keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Aalloilla



Täällä on tuullut nyt lähes viikon jo melko navakasti. Ensin se oli virkistävää, mutta vähitellen pohjois/itätuuli alkaa käydä luihin ja ytimiin...hrr..

No, ei pitäisi valittaa, Suomessa kun on tällä hetkellä noin 20 C astetta kylmempää :) (mutta teillä on sentään lämmitys).

Mutta koska on niin kovasti tuullut, olemme saanet nauttia mitä mahtavimmista aalloitsta. Surffarit on selkeesi ollu ihan intona. Ja kyllä minäkin olen tykännyt. Minusta meri on niin kiehtova. Se on niin suuri ja koknaisvaltainen. Se voi olla tyyni tai täydellinen myrskynsilmä. Tuntuu että meressä voi nähdä niin monta eri asiaa. Ja usein ihmiset menevät mietiskelemään meren äärelle. Tai sellainen kuva minulla ainakin on.
 Olen onnekas asuessani meren äärellä. Toivon ettei sisämaa koskaan kutsuisikaan..;). (Isot järvet tai mitkä vaan vesistöt ovat kyllä ihania myös, mutta niissä ei kuitenkaan ole sitä jotain..)

Oceans by Hillsong United, niin kaunis biisi ja ihanat sanat..

Pari viikkoa sitten tää kyseinen kappale Arielista soi meillä lähes taukoamatta. No ein nyt ihan, mutta mun pikkusisko oli ja on varmaan edelleen jotenki hullantunu siihen ;D





sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Katti tahtoo olla jokainen...


Minä muutin ulkomaille. Nykyään asustelen Israelissa. En tosin kovin kauaa... Olin itseasiassa täällä jo viime syksynä lähes noin pari kuukautta. Olen siskoni kotiopettajana. Opiskelun lisäksi päiviimme kuuluu kaikenlaista tavallista puuhaa. Ei ulkomailla asuminen nyt niin erilaista pohjimmiltaan ole. Pari päivää sitten olimme kuvailemassa naapureitamme... ;) 
Nimittäin kulkukissoja. Niitä kyllä täällä riittää. Onneksi ne ovat suht hyvin käyttäytyviä, eivätkä niinkään hyökkäilevää sorttia.

Kissa eli kesykissa tai kotikissa (Felis catus) on metsäkissasta (Felis silvestris) polveutuva ja petoeläinten (Carnivora) lahkon kissaeläinten (Felidae) heimoon kuuluva kesy nisäkäslaji.
 Kissa ei ole pelkästään kotilemmikki, vaan maalla ja etenkin maatiloilla kissat ovat hyötyeläimiä hiirien, rottien ja muiden tuholaisten pyydystäjinä. Kissat leikkivät mielellään, varsinkin nuorina, mutta harjoittelevat aikuisinakin leikkimällä saalistusta. Kissa on siisti eläin: se oppii helposti tekemään tarpeensa hiekkalaatikolle ja pitää itsensä puhtaana nuolemalla turkkinsa. Tyytyväisen kissan sanotaan kehräävän eli hyrisevän.
Kissat elävät tavallisesti 14–20-vuotiaiksi, mutta hyvin hoidettuna ja asianmukaisesti ruokittuna yli 20 vuoden ikä ei ole poikkeuksellinen. Vanhimmaksi elänyt kissa oli kuollessaan 38 vuoden ja 3 päivän ikäinen.
-Wikipedia-

 Jos ihmiset voidaan luokitella kissa tai koira ihmisiksi, luulen olevani kissa ihminen. Tosin olen allerginen molemmille, joten todennäköisesti minusta ei omistajaa koskaan tule.
Kissoihin liittyy myös sanonta: on kuin kissanpäivät...eli pääsee helpolla, voi ottaa rennosti. Eikö se sitä tarkoita tuo sanonta..hmm, enpä tiedä, mutta muistanette Aristokatit. Tykkäsin siitä joskus kovastikin :)



Aristokatit-Katti tahtoo olla jokainen











Täällä näkyy myös ns kissamummoja ja -pappoja, jotka ruokkivat kissoja.Se aiheuttaa kissojen joukkokokoontumisen, niinkuin alta näette.