Kesä.

Syksy se etenee vauhdilla. Illat pimenevät nopeammin kuin muistinkaan. Onneksi kuvaarkistoista löytyy usein jotain piristävää. Ja mikä se piristäisi paremmin kuin kesän ihana kukka loisto :)
Mukana myös runo, jonka kirjoitin kolme-neljä vuotta sitten yhteen tanssi produktioon. Tanssitunneilla teimme omia koreografian pätkiä tektien pohjalta. Sai käyttää valmiita runoja tai vaikka laulun sanoja. Minä kirjoitin itse. Runoni päätyi sitten meidän nykytanssilaisten kevätnäytökseen. Varsin mukavaa, tykkäsin :)







Laituri aavalle merelle

aurinko nousee sen pintaa.

Astun lähemmäs veteen

mutta meriruoho tekertuu nilkaani

tuuli puhaltaa poskellani, odota, odota,

kaikki kaivattu tulee aikanaan.

Mutta onko minulla aikaa odottaa

lyökö tahti rinassani 

mene, mene

toisinaan kiiltonahkakenkäni remmi on auki,

mutta silti korko syö asfalttia kiihtyvään tahtiin.

Mutta joskus, niin joskus, minulla on aikaa kaivata

jopa tutustua lähemmin tuoksuun elämäni verson.

Mutta nyt aalto lyö reiteeni

istahdan puiselle laiturille

annan tuulen selvittää sanani

auringon kimaltaa ripsissäni ja heijastaa veden pinnassa toivotun unelmani.

M.T.