Kesä.

Syksy se etenee vauhdilla. Illat pimenevät nopeammin kuin muistinkaan. Onneksi kuvaarkistoista löytyy usein jotain piristävää. Ja mikä se piristäisi paremmin kuin kesän ihana kukka loisto :)
Mukana myös runo, jonka kirjoitin kolme-neljä vuotta sitten yhteen tanssi produktioon. Tanssitunneilla teimme omia koreografian pätkiä tektien pohjalta. Sai käyttää valmiita runoja tai vaikka laulun sanoja. Minä kirjoitin itse. Runoni päätyi sitten meidän nykytanssilaisten kevätnäytökseen. Varsin mukavaa, tykkäsin :)







Laituri aavalle merelle

aurinko nousee sen pintaa.

Astun lähemmäs veteen

mutta meriruoho tekertuu nilkaani

tuuli puhaltaa poskellani, odota, odota,

kaikki kaivattu tulee aikanaan.

Mutta onko minulla aikaa odottaa

lyökö tahti rinassani 

mene, mene

toisinaan kiiltonahkakenkäni remmi on auki,

mutta silti korko syö asfalttia kiihtyvään tahtiin.

Mutta joskus, niin joskus, minulla on aikaa kaivata

jopa tutustua lähemmin tuoksuun elämäni verson.

Mutta nyt aalto lyö reiteeni

istahdan puiselle laiturille

annan tuulen selvittää sanani

auringon kimaltaa ripsissäni ja heijastaa veden pinnassa toivotun unelmani.

M.T.

Lokakuu.

Tästä se lähtee. Ensimmäinen blogi julkaisuni. On tää jännää. Oikeastaan tämä koko juttu oli mun pikkusiskon idea. Itse tykkään kyllä valokuvata ja kirjoitella runoja ja muita tekstejä , mutta en koskaan ajatellut julkaista niitä missään. Niin paljon vaivaa ja muutenki rasittavaa...tai sitten ei! Katsotaan miten tämä rupeama lähtee nyt käyntiin ja onnistunko päivittämään blogiani tarpeeksi usein :) mutta iso kiitos alkusysäyksestä ja avusta Liisalle, love u <3
(Liisan blogi: liisaemilian.blogspot.com )

  

Lokakuu.

Puiden lehdet vaihtavat väriä. 

Vihreää.

Keltaista.

Punaista.

Ne ovat kauneimmillaan ja sitten lehdet putoavat. 

Puut eivät jaksa enää pitää niistä kiinni. 

Lehdet putoavat maahan.

Kuihtuvat.

Maatuvat.

Kauneus on katoavaista.

Mun varpaita palelee.

Ikkuna huurtuu, tuuli puhaltaa sisään.

Kääriydyn mukavasti vilttien lämpöön

ja kiitän Luojaani villasukista. 

Jotain uutta, jotain vanhaa.↑