Joutsenet

Joutsenissa on mielestäni jotain niin luomavan kaunista. En edes tarkalleen tiedä mitä se on..ne ovat niin kauniin puhtaan valkoisia, sulava linjaisia, ylväitä, kunnioitusta herättävän upeita...

Kesämökin järven poukamassa asusteli viime kesänä kuusi jäseninen joutsenperhe. Aina kun pesua lähti liikkeelle sain juosta pää kolmantena jalkana kameran kanssa ympäri niemen nokkaa. Oli haastavaa kun ei kovin lähelle päässyt/viitsinyt mennä.

Ilonen yllätys oli myös kun olimme Kaunissaaressa retkellä ja sielläkin bongasin pari ihanaa yksilöä.

Aijempina vuosina on tuntunut, että joutsenia ei ole ollut juuri missään, mutta tänä vuonna niitä on nähnyt siellä sun täällä. Kamera ei tietenkään ole aina ollut mukana. Ei voi mitään. Olen ihan tyytyväinen tän vuoden joutsenkuva saldoon. Tosin joku lentoon nousu kuva ois aika jees napata ;) Ehkä ensi vuonna..

 

Kuplia

Olen elossa ja kameranikin toimii..ei tekosyitä, luullakseni pelkkää laiskuutta. Nimittäin viime näkemästä on AIKAA. 

Noh kuitenkin kesä on kulunut ihan hullun nopeasti. Niin kuin aina. On ollut erikoinen kesä siinä mielessä, että on tiennyt, että loman loputtua seuraa monta uutta muutosta.

No mutta siitä ehkä joskus myöhemmin(?). Nyt palataan vielä kesän pariin. 

Nämä kuvat on otettu Juhannuksen tienoilla. Olimme mökillä, totta kai. Vaikka ei sää aivan suosinutkaan ja uutisissakin taidettiin sanoa, että ei sinne mökille ole pakko mennä. No siellä kuitenkin oltiin ja minä ainakin nautin. Juhannuspäivänä puhaltelimme saippua kuplia laiturilla ja siitä tuloksena nämä muutamat kuvat.

P.S. Istun nyt junassa ja täällä on aivan sairaan kuuma!! Mitä ihmettä? Koko kesän on vaan satanu tai ainaki meinannu ja nyt kun sitten on matkustuspäivä, niin aurinko paistaa täydeltäterältä. Eikä täällä kyllä taida ilmastointi toimia..

Edes jää ei jää

Kevät on ihanaa aikaa. Talven synkkyys kaikkoaa ja purot laulavat elämänvoimaa. Kylmyyden kouristava valta häviää, edes jää ei jää, vaan sekin häviää.

Tämä talvi oli melko masentava säiden suhteen. Kaunis talvi ei koskaan oikein alkanutkaan. Tai sitten se jäi minulta vain huomaamatta. Mutta kuitenkin yhtenä päivänä sain kokea sen, loistavan auringon heijastelevan vitivalkeilta lumipeitteiltä ja pakkasen kutittavan poskiani.

P.S. Leikatut kuvat näyttävät mobiiliversiossa vähän oudolta.. Niin ja kuvat on vähän miten sattuu, mutta lopulta mun hermot vaan meni, joten who cares?!